Isoformaatilla viitataan yleensä keskiformaattia suurempiin kuvakokoihin ja käytännössä nykyään se tarkoittaa kaikkia 4x5” (9x12cm) tai sitä suurempia kuvakokoja.

Isoformaattiin lukeutuu myös nykyään harvinaisempia kokoja, kuten puolilevyt ja neljäosalevyt. Nykyisin yleisimmät käytössä olevat koot (koko ilmaistaan tuumissa) ovat 4x5” (UK:ssa koko ilmoitetaan yleensä isompi numero ensin – esim. 5x4”), 5x7” (joskus viitataan myös 13x18cm kokoon, käytössä erityisesti Saksassa) sekä 8x10”, joka on suurin tavallisesti käytetty isoformaattikoko. Isoformaatti ei rajoitu kuitenkaan 8x10 kokoon vaan käytössä on vieläkin suurempia kokoja kuten 11x14”, joista käytetään englannin kielessä “ultra large format” -termiä.

Isoformaattikamerat olivat ensimmäisiä valokuvauskäytössä käytettyjä laitteita ja joita edelleen käytetään ammattikäytössä esimerkiksi maisema- ja arkkitehtuurikuvauksessa.

Kaikkia isoformaattikameroita yhdistävät seuraavat kolme komponenttia: takalauta, jossa tähyslasin avulla kuva sommitellaan ja tarkennetaan, ja johon filmikasetti kiinnitetään kuvan ottamista varten. Takalaudan lisäksi isoformaattikameroissa on etulauta, johon objektiivi kiinnittyy. Taka- ja etulautaa yhdistää yleensä joustavasta materiaalista tehty valotiivis palje, joka mahdollistaa kuvan tarkentamisen säätämällä etulaudan etäisyyttä takalaudan filmitasosta.

Suuremmat kuvakoot tarjoavat korkeamman resoluution, suhteessa pienemmän rakeen sekä paremman sävykkyyden verrattuna pienempiin kuvakokoihin. Monet isoformaattikamerat mahdollistavat tarkennustason säätömahdollisuudet etu- ja takalaudan asentojen säätämisen avulla. Lisätietoja etu- ja takalaudan asentojen vaikutuksesta tarkennustasoon sekä perspektiivin löytyy mm. perehtymällä Scheimpflug-periaatteeseen sekä tähän verkkosivuun.

Yleisimmät isoformaattikameratyypit ovat kenttä- ja palkkikamerat. Kenttäkamerat ovat kompaktimman kokoisia ja niitä käytetään usein esimerkiksi maisemakuvauksessa. Palkkikamerat puolestaan tarjoavat hyvin monipuoliset säätömahdollisuudet, jotka ovat eduksi esimerkiksi studio- tai arkkitehtuurikuvauksessa.

Hankittaessa objektiivia isoformaattikameraan tulee olla tarkkana, että objektiivin piirtoympyrä on tarpeeksi suuri. Isoformaatin kuvakokoja on erilaisia, joten kaikki objektiivit eivät ole yhteensopivia kaikkien formaattien kanssa. Markkinoilla on objektiiveja, jotka näyttävät isoformaattikameroille tarkoitetuilta, mutta kattavat vain 6x9cm kuvakoon. Piirtoympyrä-termi viittaa linssin projektoiman kuvan läpimittaan. Objektiivin tuottaman piirtoympyrän koko ilmaistaan usein aukolla f22 äärettömään tarkennettuna ja se ilmaistaan millimetreissä. Mikäli objektiivin piirtoympyrä on pienempi kuin filmikoko, kuvan reunat voivat vinjetoitua rajusti tai jäädä kokonaan mustaksi. Monissa objektiiveissa piirtoympyrä laajenee himmennettäessä. Objektiivit tuottavat myös suuremman piirtoympyrän lähelle tarkennettaessa, joten ainoastaan potretteja kuvatessa pienemmän piirtoympyrän tuottava objektiivi on monesti riittävä. Taulukko yleisimpien isoformaattiobjektiivien piirtoympyröistä löytyy täältä. Filmikokoa suurempi piiirtoympyrä mahdollistaa monipuolisten etu- ja takalaudan käännöt.

Piirtoympyröiden vähimmäisvaatimukset eri formaateille:

• 4x5” - 154mm
• 5x7” - 209mm
• 8x10” - 313mm

Tällä hetkellä isoformaatti-järjestelmä on ainoa filmijärjestelmä, johon tuotetaan monipuolisesti uusia kameroita ja tarvikkeita. Sulkimia ja optiikoita ei enää valmisteta laajasti. Monet käytettyjen markkinoilla liikkuvat optiikat ja sulkimet vaativat huoltoa. Suosittelemme tarkistamaan tai huollattamaan objektiivin ennen käyttöä tai ostamaan ne luotetulta toimittajalta, joka tarkistaa ja huoltaa laitteet ennen myyntiä.